_edited.png)
Alakoulun käsityötunnilla virkattiin yhtenä vuotena pieni pussukka. Opettaja sanoi, että kaikki saavat tehdä juuri sellaisen pussukan kuin itse haluaa. Kävin hakemassa lankakorista kolmea eri väriä, muistaakseni samoja kuin ystäväni. Toisin kuin monet muut, jätin suunnittelupaperin tyhjäksi ja lähdin virkkaamaan. En jaksanut suunnitella mitään, enkä varsinkaan käyttää mitään valmista ohjetta. Olin niin kärsimätön luonne, että halusin vaan päästä tekemään ja näkemään työni tuloksen.
Pussukasta tuli vähän liian matala, ei juurikaan käyttökelpoinen, mutta ainakin siitä tuli kivan värinen. Kai ajattelin, että ehkä seuraavan pussukan tekisin sitten vähän korkeampana, että sinne mahtuisi edes vaikka avaimet avaimenperineen.
"Ohjeiden lukeminen tuntui edelleen turhauttavalta ja omasta päästä tekeminen oli antoisampaa."
Jatkoin samaa rataa käsitöiden osalta vielä korkeakoulussakin - jos sain virkata jotain ihan omaa ilman ohjetta, olin kaikista motivoitunein (jep - opettajaksi opiskelevat virkkaavat myös yliopistossa). Kärsivällisyyteni ei ollut juurikaan kasvanut vaan ohjeiden lukeminen tuntui edelleen turhauttavalta ja omasta päästä tekeminen oli antoisampaa. Huomasin yliopisto-opintojeni aikana, että olenkin melko taitava itse ratkaisemaan, miten minkäkin asian virkkaisin. Innostuin tuotesuunnittelusta.
Muutaman vuoden kuluttua ystäväni haastoivat minua kokeilemaan mitä erikoisempia asioita virkaten. Pian olin virkannut suurimman osan antamistani lahjoista ja tehnyt muutamia tuotteita myös lankojen hintaa vastaan myös ystävilleni. Kirjoitin lyhyesti omia ohjeitani ylös, jotta muistaisin edelliskerran virheet seuraavalla kerralla kyseistä asiaa virkatessa. Jatkoin tuotteiden suunnittelua myös valmistuttuani opettajaksi yliopistosta.
Vuoden 2019 alussa olin suunnitellut kymmeniä eri tuotteita virkaten. Samana keväänä sain kannustusta opetella myös solmuilutekniikan ja pian olin suunnitellut jo muutamia omia seinätekstiilejäkin. Asuntomme näytti juuri siltä, että siellä asuu käsityöhirmu.
Minusta oli kuoriutunut tuotesuunnittelija.
Kuva: Picla Design 2020
Miksi en myisi omaa osaamistani eteenpäin
Samaan aikaan erilaisia tuotteita suunnitellessani työskentelin yrittäjyyskasvatuksen parissa. Toistin lähes viikoittain opettajille virkettä siitä, miten tärkeää on opettaa yritteliästä asennetta lapsille ja nuorille. Samalla, kun nautin omasta työstäni, tein töitä nuorten työelämätaitojen eteen ja toivoin, että nämä nuoret pääsevät myös nauttimaan työelämästä ja pääsevät tekemään itselleen merkityksellisiä asioita.
Keväällä 2019 mietin mielessäni, miksi en itse usko omia puheitani. Jos olen taitava jossain asiassa ja nautin sen tekemisestä, miksi en voisi myydä omaa osaamistani eteenpäin? Olin puhunut jo hetken läheisille, että kyllä minusta pitäisi tulla käsityöyrittäjä. En vain uskonut vielä osaavani kaikkea, mitä yrittäjän pitäisi osata.
Heinäkuussa 2019 harrastukseni muuttui yritykseksi. Avasin harrastuksena pitämäni Instragram-tilini julkiseksi. Kerroin seuraajilleni tekemästäni päätöksestä - alkaisin myymään käsitöitäni ja olen nyt perustanut yrityksen. Ensimmäisen viikon aikana yritykselläni oli jo kaksi jälleenmyyjää. Silloin mietin, että tämä ei ehkä olekaan enää harrastus, vaan yrittäminen tulee isoksi osaksi elämääni.
Ja näin kävi. Picla on nyt erittäin suuri palanen omaa elämääni ja teen tätä työtä koko sydämelläni. Toivon, että voin jakaa käsityön ja yrittäjyyden iloa myös sinulle.
Tulen jakamaan täällä blogin puolella ajankohtaisia tekstejä erityisesti Piclaan ja yrittäjyyteen liittyen. Vinkkailen blogin puolelle aina silloin tällöin myös käsityövinkkejä. Toivottavasti saan juuri sinusta seuraajan Piclan tarinalle!
Kuva: Picla Design 2020
Rakkaudella, Päivi